keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Flanööri




Tein flanöörin eräänä iltapäivänä tammikuun alussa. Päivä oli kirpsakka pakkaspäivä ja ulkona oli mitä kauneinta. Lunta oli melko vähän pakkasesta huolimatta ja joka paikka oli yltä päältä kuurassa.


Lähdin liikkeelle kotipihasta ja asutusalueelta, jossa oli paljon jälkiä lumessa.
Pakkanen puri heti nenänpäähän ja tietenkin sormiin aina kuvia ottaessa.


Aivan ypöyksin en malttanut matkaan lähteä vaan punaturkki pääsi nauttimaan myös pitkästä lenkistä pakkassäässä. Hän ei juuri aistimuksiani haitannut, mitä nyt poukkoili näkökentässäni.


Pakkaslumi narskui mukavasti kenkieni alla ja toppavaatteeni kahisivat.


Pakkassäässä tuoksui ihanan raikkaalta, voisi melkein sanoa ettei tuoksunut miltään. Metsässä saatoin  kevyesti haistaa kuuset ja ne olivat myös kauniita ollessaan hieman lumen peitossa.


Asutusalue oli melko hiljainen kirpsakkana pakkaspäivänä, välillä jokunen autoilija ajoi ohitse. Näin paljon omakotitaloja ympärilläni.



Pakkasessa maku suussakin tuntui raikkaalta ja jotenkin kylmältä, sillä viima otti hampaisiini.


Lisää taloja ja jonkun verran autoja. Tuli isommalla tiellä jo muutama lenkkeilijäkin vastaan. 
Noin vartin käveltyäni alkoi pakkanen tuntua jo varpaissakin.



Jatkoin matkaani jäälle. Siellä oli koirien ja ihmisten jälkiä. Oli joku jopa hiihtänytkin. Kello oli yli kolmen ja huomasin sinisen hetken koittavan.



Aurinko alkoi laskea ja maisema pimeni selkeästi. Lumi toi onneksi mukavasti vielä valoa. En ottanut enää hanskoja pois ottaessani kuvia, luulen, että ilmakin viileni auringon laskiessa.


Kävellessämme jään yli kohti keskustaa paukkui jää muutaman kerran voimakkaasti.
Autojen äänet kantautuivat sillalta ja keskustasta. Muuten oli hyvin hiljaista.


Kaunis silta, jossa tukipilarit on kiveä. En uskaltanut kävellä sillan alta, sillä epäilin jään kestoa.


Lähestyimme keskustaa. Ympärillä oli penkkejä, pari siltaa ja kylttejä.


Vanhan Keuruun opaskyltti oli kuurainen, eikä siitä nähnyt juuri läpi.


Keuruun Vanha Kirkko ja sitä ympäröivä kivimuuri olivat saaneet myös kuurapeitteen.




Rantatiellä ja kaupunginkirjastolla tuli ihmisiä vastaan ja kaikilla oli paljon vaatetta päällään. Heidänkin askeleet narskuivat lumessa ja hengitys höyrysi. Autojen äänet kantautuivat kaupungilta. Palasin vielä rantaan, sillä halusin kulkea rauhassa omissa ajatuksissani.



Luistinrata oli aurattu järven poikki. Jälkiä näkyi, mutta ei yhtään luistelijaa. Tässä oli liukas kävellä.


Männyn oksa oli pudonnut ja jäätynyt. Se näyttää aika taiteelliselta.


Kävellessä tuli lämmin ja kasvot alkoivat tässä vaiheessa lenkkiä olla ainut paleleva kohta kehossani.


Katuvalot sekä jouluvalot valaisivat muuten hämärää maisemaa. Kaupat olivat auki, niissä oli valot ja ihmisiä liikkeellä. Kävellessäni näin ja kuulin paljon autoja ja ympärillä oli jonkin verran kävelijöitäkin. Haistoin bensan katkun eikä ilma tuntunut enää yhtä raikkaalta kuin kauempana keskustaa.



Palasin takaisin melko samaa reittiä, joten kuvaus tuli päätökseen keskustassa. Valot ja lumi näyttivät kauniilta.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Omat kuvataiteen oppimiskokemukseni


Olen ollut pienestä asti innokas kuvataiteilija. Ihan pienenä luulen taiteilun rajoittuneen piirtämiseen, mutta sitä harrastin ahkerasti. Omasta mielestäni olen ollut ihan lahjakas ikäisekseni, ainakin mitä tulee tähän kuusivuotiaana piirtämääni kuvaan Peppi Pitkätossusta.




Juuri alle kouluikäisenä sekä alaluokilla kävin viikottain kuvataidekerhossa. Olin innoissani kerhosta ja sain sieltä paljon kokemusta erilaisista materiaaleista ja tekniikoista. Sain kokeilla paljon sellaista mitä koulussa tuskin olisi suuressa ryhmässä ollut mahdollista toteuttaakaan. Seuraavan kuvan kipsikasvot on muun muassa kerhon töitä. Ohjaaja teki kipsin minun kasvoihini, mutta maalaus on itse tekemäni.



Teimme kuvataidekerhossa ainakin savitöitä, kipsitöitä, hahmoja erilaisista massoista sekä piirrustuksia ja maalauksia monin eri välinein. Valitettavasti suuri osa töistä on vuosien saatossa päätynyt liian hyvään talteen, eikä niitä tähän hätään löytynyt. Jokatapauksessa merkittäviä oppimiskokemuksia tapahtui näihin aikoihin.

Vapaa-ajan harrastuneisuus takasi innokkuuteni myös koulun kuvaamataidossa. Yksi itseluottamusta kasvattanut kokemus oli menestys kuvataidekilpailussa. Mäntän seudun osuuspankin vuosittain järjestämään kilpailuun osallistuivat monet koulut lähipaikkakunnilta ja uskomatonta kyllä, kolmannella luokalla voitin koko ikäluokkani sarjan. Työni pääsi kansalliseen jatkokilpailuunkin, mutta sieltä ei enää menestystä kuulunut. Sain palkinnoksi laadukkaita pastelliliituja ja erilaisia värikyniä, jotka lisäsivät innostustani vapaa-ajan taiteiluun entisestään. Muistan voittotyöni olleen pastellivärein tehty kuva jalkapalloilijasta, joka potkaisee pallon maaliin. Valitettavasti työ jäi kilpailun järjestäjille, eikä valokuvaa siitä löytynyt. 



Kotona alakouluikäisenä tehtyjä piirroksia
Koulun kuvataiteesta mieleen ovat jääneet lähinnä erilaiset piirrustus- ja maalaustyöt. Teimme työt yleensä puuvärein, vesivärein, pastellivärein tai vahaliiduin. Tätä oli kautta alakoulun. Minua ei yksipuolisuus niin haitannut, koska vapaa-ajalla pääsin harjoittamaan monipuolisemmin muutakin. Muistiin on jäänyt vinkkejä pastellivärien käyttöön. Jälki sai olla melko kevyttä, paperi sai näkyä värien alta. Tarkoitus oli myös sekoitella sävyjä, eikä tehdä ainoastaan liiduista löytyvillä väreillä. 


Tässä työssä en kaikkia oppeja osannut vielä hyödyntää. Työ on tehty 8-vuotiaana.
Tässä on tapahtunut oppimista ja olen osannut jo sävyttää väreillä pastelliväreillä paremmin. Tämän olen tehnyt 11-vuotiaana.
Kuudennella luokalla teimme pastelliväreillä neljän hengen ryhmissä jäljennöksen taideteoksesta. Työmme olivat todella suuria (arviolta 1m x 2m) ja ne tulivat koulun käytäville. Tämä ryhmänä toteutettu työ oli opettavainen kokemus, sillä meidän tuli yhteistuumin päättää jäljiteltävä työ ja jakaa toteutus niin, että kaikkien kädenjälki näkyi työssä. Kaikkien vahvuudet oli otettava huomioon. 

Yläkoulussa vapaa-ajan kuvataiteilu jäi vähemmälle, mutta piirtämistä harrastelin edelleen aktiivisesti. Minulla oli valinnainen kuvaamataito koulussa, joten pääsin tekemään paljon kaikenlaista. Mieleen jääneet työt ovatkin juuri valinnaisen kuvataidon puolelta. Teimme omat camera obscurat ja pääsimme kokeilemaan kuvan kehittämistä. Nämä ovat olleet hienoja, opettavaisia kokemuksia, joita minulla tuskin olisi ilman valinnaista kuvataidetta. Teimme myös muun muassa pareittain alapuolella näkyvät suuret linnat askartelumateriaaleista. Pari- ja ryhmätyöt olivat hauskaa vaihelua kuvamataitoon, jossa useimmiten työskenneltiin hyvin itsenäisesti. Ne kehittivät ryhmätyötaitoja tehokkaasti, kun ei voinutkaan tehdä oman pään mukaan itse kaikkea.



Paperimassasta tehty työ yläkoulun valinnaisessa kuvaamataidossa
Yläkoulun ei-niin-onnistunut öljyvärityö vertailukohdaksi alempana näkyvälle lukioiässä tehdylle
Piirros tehty 14-vuotiaana vapaa-ajalla
Lukioiässä ja sen jälkeen kuvataiteiluni on rajoittunut hyvin pitkälti piirtelyyn. Piirrän sekä sarjakuvamaisia hahmoja että realistisempia kuvia. Lukiossa kävin vain pakolliset kuvaamataidon kurssit, sillä minulla oli kursseja muutenkin runsaasti. Yksi työ on jäänyt erityisen onnistuneena mieleeni, ja se on Von Wrightin Käpytikka -teoksen jäljennös. Tein työtä erittäin huolellisesti ja sen myötä opin kyllä arvostamaan taiteilijoiden pikkutarkkaa kädenjälkeä.




Lukioiässä olin kiinnostunut piirrosten asetteluista ja siitä, miten sai ulottuvuutta töihin. Koulun kuvaamataidosta sainkin paljon oppia tähän ja mieleen jäivät monet asettelun säännöt sekä perspektiivin opit.



Viimeaikoina olen tehnyt yksityiskohtaisia synttärikortteja ja oppinut värien käyttöä


Omaa taustaani läpikäytyäni pohdin, että toivottavasti minulla on mahdollisuus tarjota tuleville oppilailleni vielä monipuolisemmat mahdollisuudet toteuttaa kuvataidetta koulussa. Omalla kohdallani työt eivät ole olleet kovin monipuolisia juuri ''pakollisilla'' kursseilla vaan kokemus on karttunut vapaa-ajan lisäksi valinnaisilla kursseilla.

Nykyään itseluottamukseni ja taitotasoni ikään nähden ei ole aivan yhtä korkea kuin alakouluikäisenä, mutta kuvaamataito on aina silti mieleistä puuhaa. Tämä kurssi palautti eritoten mieleeni sen, miksi olen kuvaamataiteista aina pitänyt.



tiistai 5. tammikuuta 2016

Yhdeksäs kurssikerta 11.12.2015


Loppukoonti

Tällä kurssin päätöskerralla kävimme kurssin läpi työ kerrallaan ja kasasimme työt myös itsellemme mukaan otettaviksi. Lisäksi teimme vielä keskeneräiseksi jääneitä töitä loppuun.

Itselläni oli jäänyt allaoleva grafiikan työ painamatta, joten tein sen tällä kerralla.



Mielestäni tämä työ onnistui yllättävän hyvin. Grafiikan laattaa kaivertaessa tuntui, että työ ei näytä juuri miltään, mutta painettuna jälki olikin hienoa. Minusta tuntui, että tämä saattoi olla yksi kurssin onnistuneimmista töistäni.

Kurssilta jäi käteen paljon uusia ideoita. Sain varmuutta myös erilaisten materiaalien ja tekniikoiden käyttöön. Erityisesti teknologian hyödyntäminen alakoulun kuvaamataidossa oli minulle uutta, mutta nyt kurssin myötä osaisin varmasti toteuttaa sitäkin. Yhtenä suosikkityönä mieleen jäikin animaation luominen, sillä se oli niin uutta ja erilaista. 

Kurssi oli monipuolinen ja hyvin toteutettu!


Visuaalinen analyysi - tehtävä museossa


Vierailin Jyväskylän taidemuseon Holvissa 8.12.2015 Matkalla maan keskipisteeseen -näyttelyssä.


Oma taidenäkemykseni

Pidän hyvin monipuolisesti erilaisesta taiteesta. Mielestäni ydin hyvässä taideteoksessa on jokin idea, joka tekee juuri siitä teoksesta omanlaisensa. Tämä pätee kaikenlaisissa taideteoksissa, olivat ne sitten maalauksia, veistoksia tai mitä tahansa. Mielestäni on hienoa hoksata taideteosta tarkastellessa juuri sen työn ajatus, ja todeta, että enpä olisi itse keksinyt tuollaista. Joskus taiteessa sykähdyttää myös toteuttamiseen vaadittu taito. Näin esimerkiksi hyvin pikkutarkan ja taitavasti tehdyn piirroksen tai maalauksen kohdalla. Lisäksi minuun vetoavat taideteokset, joihin pääsee osalliseksi. Esimerkkinä kokonainen huone, josta on tehty taideteos.

Teos

Valitsin tarkasteltavaksi Kalle Leinon teoksen ''Eggplant'', joka oli maalattu öljyvärein kankaalle. Teos oli vuodelta 2015. 

Ensimmäisenä huomioni teoksessa kiinnitti hieno syvyysvaikutelma. Näin siinä etualalla hedelmiä, banaanin, appelsiineja, viinirypäleitä ja seassa oli myös munakoiso. Nämä olivat ikäänkuin tarjottimella pöydän päässä lähellä. Pöydän toisessa päässä taka-alalla näen pöydän ääressä istuvan alastomaan naisen, jonka toinen käsi ja jalka lepäävät pöydällä.

Maalaus on suurimmaksi osaksi mustavalkoinen. Ainoastaan hedelmissä, munakoisossa ja tarjoiluastiassa on käytetty kevyesti värejäkin. Näissä käytetyt värit ovat enimmäkseen violetin ja keltaisen sävyjä, jotka ovatkin vastavärit keskenään. Violettia sävyä on käytetty viinirypäleiden ja munakoison lisäksi banaanin varjostuksessa. Keltaisen sävyillä on banaanin ja appelsiinien lisäksi luotu valotusta hedelmäastiaan. Hieman myös vihreän sävyä näen munakoison karassa sekä muutamissa varjostuksissa.

Kuten aiemmin kuvailin, sommitelmassa etualalla ovat hedelmät ja nainen taaempana. Tämän syvyysvaikutelman luomiseksi hedelmät on maalattu alalaitaan ja suuriksi. Nainen on kuvassa ylempänä ja pienempänä kuin hedelmät, joka luo vaikutelman, että hän on kauempana. Tarjoiluastia, jossa hedelmät ja munakoiso ovat, on kutakuinkin sivuttaissuunnassa keskellä teosta. Samoin taustalla olevan nainen. Naisen katse näyttäisi kohdistuvan astiaan.  

Tulkinnassa lähdin liikkeelle teoksen nimestä, joka on suomeksi munakoiso. Pohdin johtuuko tämä siitä, että muut etualalla olevat värikkäämmät huomionkiinnittäjät ovat hedelmiä, paitsi munakoiso. Jokin salaperäisyys tähän munakoisoon varmasti liittyy, sillä sitä ei yhtä usein näe hedelmäkorissa kuin banaania, viinirypäleitä ja appelsiineja. 

Aivan toisesta näkökulmasta tarkasteltuna, viinirypäleet sekä mustavalkoisena ja alastomana kuvattu ihminen tuovat mieleeni kreikkalaista taidehistoriaa. Nainen näyttää hieman patsaalta mustavalkoisuudesta johtuen. 

Kaiken kaikkiaan nainen näyttää hyvin rennolta ja levolliselta katsellessaan hedelmiä. Yksi tulkintani voisi olla, että seuraavaksi nainen saattaisi kurottaa kohti hedelmiä, mutta mielestäni pöytä näyttää niin pitkältä, ettei hän näitä saavuta, vaikka kapuaisi vähän pöydän päällekin.


Kahdeksas kurssikerta 27.11.2015


Pedagogiikka

Ideoimme tällä kerralla alakouluikäisille oppilaille sopivia opetustuokioita. Neljän hengen ryhmänä Kaisan, Joelin ja Hagosin kanssa päätimme suunnitella luokkahuoneen ulkopuolelle sijoittuvan oppitunnin. Oppituntimme toteuttaminen vaatii lunta, sillä oppilaiden on tarkoitus luoda lumesta haluamiaan hahmoja. Lumityöt on tunnilla tarkoitus tehdä ryhmässä. Lopuksi tarkastellaan yhdessä jokaisen ryhmän töitä ja ryhmät saavat kertoa töistään lisää.

Mielestäni tunti sopii kaikenikäisille alakoulun oppilaille. Opetussuunnitelmaa tarkastelimme 3-6. luokkalaisia ajatellen. Sieltä poimimme mm. seuraavia kohtia oppituntimme tueksi:

- Taiteelle ominainen työskentely harjaannuttaa kokemukselliseen, moniaistiseen ja toiminnalliseen oppimiseen (Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 297)
 
- Kuvallisen tuottamisen taivoite: ohjata oppilasta käyttämään erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja (Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 297)

- Oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet: pedagogisilla ratkaisuilla tuetaan moniaistista havainnointia ja pitkäjänteistä työskentelyä (Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 299)

- Visuaaliseen havaitsemiseen ja ajatteluun liittyvät tavoitteet: rohkaista oppilasta keskustelemaan havainnoistaan ja ajatuksistaan sekä harjoittelemaan näkemystensä perustelua (Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 297)

Mielestäni oppituntiamme voisi vielä kehittää haluamaansa suuntaan ja ideoinnissa loimmekin sille vasta pääpiirteitä. Tuntia toteuttaessa olisi hyvä ottaa huomioon mm. seuraavia seikkoja:

- Oppilaiden varustus viileässä säässä. Tunnista voisi ilmoittaa etukäteen etenkin pienempien oppilaiden koteihin.
- Ryhmäjaon toteutuminen onnistuneesti. Opettaja voisi jakaa oppilaat ryhmiin.
- Oppilaiden kannustaminen tasoaan vastaaviin, luoviin töihin
- Turvallisuuskysymykset kun ollaan luokkahuoneen ulkopuolella

Toteutimme kahden ryhmän opetustuokioiden työt tällä kurssikerralla.
Ensimmäisenä kipsasimme oman kätemme. Itse olen tehnyt vastaavan työn alakoulussa ja se onnistui silloinkin hyvin. Tämän vuoksi kokemuksesta uskon työn sopivan alakouluikäisille. Tässä työssä pääsee kokeilemaan melko yksinkertaisesti erilaista tekniikkaa ja materiaalia. Itse en itse tekniikasta oppinut uutta, mutta muutamia huomioita keräsin työn toteuttamiseen liittyen:

- Mikäli oppilaalle on haastavaa kipsata itse oma kätensä, voidaan pareittain kipsata kaverin käsi
- Kipsi kuivuu melko hitaasti. Esimerkiksi oppilaalle jolla on keskittymisvaikeuksia voi tämä 15-20 minuuttia tuntua hyvinkin pitkältä. Käden pitäminen liikkumatta tuon ajan voi ahdistaa jotakuta.
- Kipsityö rikkoutuu herkästi, joten se on irroitettava kädestä varovasti ja myös mahdollisessa maalauksessa tulee olla tarkkana.

Oma työni onnistui siis hyvin ja pidän tätä toteuttamiskelpoisena alaluokkalaisille.

Seuraavaksi oli vuorossa lintutyö. Yksinkertainen sormivärityö oli mielestäni todella mukava ajatellen etenkin nuorempia alakoululaisia. Erityistä tässä työssä oli se, että kaikki tekivät osuutensa yhteiseen työhön. 

Ensin teimme taustamaisemaa. Tämän jälkeen jokainen painoi haluamallaan värillä kätensä paperiin. Lopuksi kädenjälki koristeltiin linnuksi. Ja näin syntyi esimerkiksi luokan seinälle sopiva muuttolintutyö.

Uskon, että oppilaat pitäisivät tämän työn tekemisestä!


Tein tällä kerralla valmiiksi eläinaiheesen työni.


Ryhmäläisten eläinhahmoja luokkahuoneen seinällä. Nämä olisivat hauskoja alakoulun luokassa.

Pedagoginen kerta lisäsi mielestäni valmiuksia oikean kuvaamataidon oppitunnin pitoon. Sain ideoita töihin, joita voisi toteuttaa lasten kanssa. Myös oppitunnin suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä seikkoja nousi pohdintaan.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Seitsemäs kurssikerta 20.11.2015


Joulukortit grafiikan laatoilla sekä maisematyö 

Teimme tällä kerralla vapaavalintaisen kuvan grafiikan laatalle ja painoimme näitä paperille. Itse päädyin joulun lähestyessä joulukorttikuvaan. Ensin suunnittelimme ja sitten piirsimme kovaan laattaan lyijykynällä hahmotelmaa. Lyijykynähahmotelman jälkeen tuli vielä kaivertaa syvemmät uurteet eräänlaisella piikillä. Uurteiden tuli olla mahdollisimman syviä, jotta laatta toimii maalin kanssa oikein.


Tekstiä kirjoittaessa tuli huomioida, että painettaessa paperille jää laatan peilikuva. Siksi tekstini on väärinpäin.

Maalasimme laatat telalla ja tämän jälkeen painoimme kuvion paperille prässillä. Kokeilin erilaisia värejä ja papereita ja lopputuloksetkin olivat vaihtelevaa laatua.


Punainen maali yhdistettynä vaaleanruskeaan paperiin toimi mielestäni hyvin!



Sitten kaksi epäonnistunutta versiota. Molemmissa on selvästi tullut laitettua liikaa maalia ja sitä on mennyt myös kaivertamiini uurteisiin. Uurteiden täytyttyä lopputulos ei toimi.



Kaksi ihan ok korttia. Olin näissä tarkka, että uurteisiin ei mene maalia, mutta maalia tuli muuten ehkä hivenen liian vähän.


Sitten omaan silmääni parhaiten onnistuneet versiot. Uurtamani kuviot näkyivät mukavasti ja maalia oli hyvä määrä käytössä. Nämä ja punainen kortti päätyivätkin oikeasti joulukorttikäyttöön.

Tästä opin: Ole tarkkana, että uurretut kuviot eivät täyty maalista. Tätä edesauttaa riittävän syvät uurteet. Laita sopivasti maalia. Tumma maali ja vaalea paperi toimivat ainakin omissa töissäni parhaiten. Ja lisäksi muistutuksena tuo, että kuvio painautuu peilikuvana!

Alakoulun ylemmillä luokilla uskoisin tämän työtavan toimivan.. Pienimmille tämä on ehkä hieman haastava, etenkin maalaus- ja prässäysvaiheet.

Teimme tunnin lopuksi opetusharjoittelijan johdolla ryhmissä nopeita töitä monipuolisin materiaalein. Materiaaleissa oli huomioitu eri aisteja ja haistelimme ja tunnustelimmekin esimerkiksi mausteita, joita työssä sai käyttää. Myös muun muassa lumispray sekä glitter olivat käytössämme. Tehtävä oli ryhmissä alkaa spontaanisti luoda jonkinlaista maisemaa materiaaleilla. Minä, Hagos ja Riku lähdimme rakentamaan merenrantaa ja taivasta. Kanelista muodostui hiekkaa, glitteristä vettä sekä taivasta, lumispraylla teimme aaltojen kuohua sekä pilviä. Pilviin käytimme myös paperinpaloja. Työtä tehdessä sai päättää liimaako materiaalit kiinni paperiin vai antaako niiden olla irrallaan. 


Lopuksi kiersimme kaikki työt läpi ja vuorollaan jokainen ryhmä sai esitellä maisemaansa. Maisemat avautuivat katsojalle ihan uudella tavalla kun tekijät kertoivat niiden esittävyydestä. Eri ryhmillä oli hyvin monipuolisesti erilaisia töitä ja niitä oli mielenkiintoista tarkastella.

Mielestäni tämä oli helppo ja mukavan spontaani työtapa. Tämä toimisi varmasti alakoululaisten kanssa hienosti. Heidän kanssaan olisi toki mukavaa, että työ olisi sen verran pysyvä, että sen voisi säilyttää tai laittaa vaikkapa seinälle. 
Keskustelimme myös tämän työn toteuttamisen kohdalla siitä, että opettajan on huomioita oppilaiden mahdolliset aistiherkkyydet. Mausteiden tuoksu kun leijaili luokassa melko voimakkaana.