lauantai 9. tammikuuta 2016

Omat kuvataiteen oppimiskokemukseni


Olen ollut pienestä asti innokas kuvataiteilija. Ihan pienenä luulen taiteilun rajoittuneen piirtämiseen, mutta sitä harrastin ahkerasti. Omasta mielestäni olen ollut ihan lahjakas ikäisekseni, ainakin mitä tulee tähän kuusivuotiaana piirtämääni kuvaan Peppi Pitkätossusta.




Juuri alle kouluikäisenä sekä alaluokilla kävin viikottain kuvataidekerhossa. Olin innoissani kerhosta ja sain sieltä paljon kokemusta erilaisista materiaaleista ja tekniikoista. Sain kokeilla paljon sellaista mitä koulussa tuskin olisi suuressa ryhmässä ollut mahdollista toteuttaakaan. Seuraavan kuvan kipsikasvot on muun muassa kerhon töitä. Ohjaaja teki kipsin minun kasvoihini, mutta maalaus on itse tekemäni.



Teimme kuvataidekerhossa ainakin savitöitä, kipsitöitä, hahmoja erilaisista massoista sekä piirrustuksia ja maalauksia monin eri välinein. Valitettavasti suuri osa töistä on vuosien saatossa päätynyt liian hyvään talteen, eikä niitä tähän hätään löytynyt. Jokatapauksessa merkittäviä oppimiskokemuksia tapahtui näihin aikoihin.

Vapaa-ajan harrastuneisuus takasi innokkuuteni myös koulun kuvaamataidossa. Yksi itseluottamusta kasvattanut kokemus oli menestys kuvataidekilpailussa. Mäntän seudun osuuspankin vuosittain järjestämään kilpailuun osallistuivat monet koulut lähipaikkakunnilta ja uskomatonta kyllä, kolmannella luokalla voitin koko ikäluokkani sarjan. Työni pääsi kansalliseen jatkokilpailuunkin, mutta sieltä ei enää menestystä kuulunut. Sain palkinnoksi laadukkaita pastelliliituja ja erilaisia värikyniä, jotka lisäsivät innostustani vapaa-ajan taiteiluun entisestään. Muistan voittotyöni olleen pastellivärein tehty kuva jalkapalloilijasta, joka potkaisee pallon maaliin. Valitettavasti työ jäi kilpailun järjestäjille, eikä valokuvaa siitä löytynyt. 



Kotona alakouluikäisenä tehtyjä piirroksia
Koulun kuvataiteesta mieleen ovat jääneet lähinnä erilaiset piirrustus- ja maalaustyöt. Teimme työt yleensä puuvärein, vesivärein, pastellivärein tai vahaliiduin. Tätä oli kautta alakoulun. Minua ei yksipuolisuus niin haitannut, koska vapaa-ajalla pääsin harjoittamaan monipuolisemmin muutakin. Muistiin on jäänyt vinkkejä pastellivärien käyttöön. Jälki sai olla melko kevyttä, paperi sai näkyä värien alta. Tarkoitus oli myös sekoitella sävyjä, eikä tehdä ainoastaan liiduista löytyvillä väreillä. 


Tässä työssä en kaikkia oppeja osannut vielä hyödyntää. Työ on tehty 8-vuotiaana.
Tässä on tapahtunut oppimista ja olen osannut jo sävyttää väreillä pastelliväreillä paremmin. Tämän olen tehnyt 11-vuotiaana.
Kuudennella luokalla teimme pastelliväreillä neljän hengen ryhmissä jäljennöksen taideteoksesta. Työmme olivat todella suuria (arviolta 1m x 2m) ja ne tulivat koulun käytäville. Tämä ryhmänä toteutettu työ oli opettavainen kokemus, sillä meidän tuli yhteistuumin päättää jäljiteltävä työ ja jakaa toteutus niin, että kaikkien kädenjälki näkyi työssä. Kaikkien vahvuudet oli otettava huomioon. 

Yläkoulussa vapaa-ajan kuvataiteilu jäi vähemmälle, mutta piirtämistä harrastelin edelleen aktiivisesti. Minulla oli valinnainen kuvaamataito koulussa, joten pääsin tekemään paljon kaikenlaista. Mieleen jääneet työt ovatkin juuri valinnaisen kuvataidon puolelta. Teimme omat camera obscurat ja pääsimme kokeilemaan kuvan kehittämistä. Nämä ovat olleet hienoja, opettavaisia kokemuksia, joita minulla tuskin olisi ilman valinnaista kuvataidetta. Teimme myös muun muassa pareittain alapuolella näkyvät suuret linnat askartelumateriaaleista. Pari- ja ryhmätyöt olivat hauskaa vaihelua kuvamataitoon, jossa useimmiten työskenneltiin hyvin itsenäisesti. Ne kehittivät ryhmätyötaitoja tehokkaasti, kun ei voinutkaan tehdä oman pään mukaan itse kaikkea.



Paperimassasta tehty työ yläkoulun valinnaisessa kuvaamataidossa
Yläkoulun ei-niin-onnistunut öljyvärityö vertailukohdaksi alempana näkyvälle lukioiässä tehdylle
Piirros tehty 14-vuotiaana vapaa-ajalla
Lukioiässä ja sen jälkeen kuvataiteiluni on rajoittunut hyvin pitkälti piirtelyyn. Piirrän sekä sarjakuvamaisia hahmoja että realistisempia kuvia. Lukiossa kävin vain pakolliset kuvaamataidon kurssit, sillä minulla oli kursseja muutenkin runsaasti. Yksi työ on jäänyt erityisen onnistuneena mieleeni, ja se on Von Wrightin Käpytikka -teoksen jäljennös. Tein työtä erittäin huolellisesti ja sen myötä opin kyllä arvostamaan taiteilijoiden pikkutarkkaa kädenjälkeä.




Lukioiässä olin kiinnostunut piirrosten asetteluista ja siitä, miten sai ulottuvuutta töihin. Koulun kuvaamataidosta sainkin paljon oppia tähän ja mieleen jäivät monet asettelun säännöt sekä perspektiivin opit.



Viimeaikoina olen tehnyt yksityiskohtaisia synttärikortteja ja oppinut värien käyttöä


Omaa taustaani läpikäytyäni pohdin, että toivottavasti minulla on mahdollisuus tarjota tuleville oppilailleni vielä monipuolisemmat mahdollisuudet toteuttaa kuvataidetta koulussa. Omalla kohdallani työt eivät ole olleet kovin monipuolisia juuri ''pakollisilla'' kursseilla vaan kokemus on karttunut vapaa-ajan lisäksi valinnaisilla kursseilla.

Nykyään itseluottamukseni ja taitotasoni ikään nähden ei ole aivan yhtä korkea kuin alakouluikäisenä, mutta kuvaamataito on aina silti mieleistä puuhaa. Tämä kurssi palautti eritoten mieleeni sen, miksi olen kuvaamataiteista aina pitänyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti