Flanööri

Tein flanöörin eräänä iltapäivänä tammikuun alussa. Päivä oli kirpsakka pakkaspäivä ja ulkona oli mitä kauneinta. Lunta oli melko vähän pakkasesta huolimatta ja joka paikka oli yltä päältä kuurassa.

Lähdin liikkeelle kotipihasta ja asutusalueelta, jossa oli paljon jälkiä lumessa.

Pakkanen puri heti nenänpäähän ja tietenkin sormiin aina kuvia ottaessa.

Aivan ypöyksin en malttanut matkaan lähteä vaan punaturkki pääsi nauttimaan myös pitkästä lenkistä pakkassäässä. Hän ei juuri aistimuksiani haitannut, mitä nyt poukkoili näkökentässäni.

Pakkaslumi narskui mukavasti kenkieni alla ja toppavaatteeni kahisivat.

Pakkassäässä tuoksui ihanan raikkaalta, voisi melkein sanoa ettei tuoksunut miltään. Metsässä saatoin  kevyesti haistaa kuuset ja ne olivat myös kauniita ollessaan hieman lumen peitossa.

Asutusalue oli melko hiljainen kirpsakkana pakkaspäivänä, välillä jokunen autoilija ajoi ohitse. Näin paljon omakotitaloja ympärilläni.

Pakkasessa maku suussakin tuntui raikkaalta ja jotenkin kylmältä, sillä viima otti hampaisiini.

Lisää taloja ja jonkun verran autoja. Tuli isommalla tiellä jo muutama lenkkeilijäkin vastaan. 

Noin vartin käveltyäni alkoi pakkanen tuntua jo varpaissakin.

Jatkoin matkaani jäälle. Siellä oli koirien ja ihmisten jälkiä. Oli joku jopa hiihtänytkin. Kello oli yli kolmen ja huomasin sinisen hetken koittavan.

Aurinko alkoi laskea ja maisema pimeni selkeästi. Lumi toi onneksi mukavasti vielä valoa. En ottanut enää hanskoja pois ottaessani kuvia, luulen, että ilmakin viileni auringon laskiessa.

Kävellessämme jään yli kohti keskustaa paukkui jää muutaman kerran voimakkaasti.

Autojen äänet kantautuivat sillalta ja keskustasta. Muuten oli hyvin hiljaista.

Kaunis silta, jossa tukipilarit on kiveä. En uskaltanut kävellä sillan alta, sillä epäilin jään kestoa.

Lähestyimme keskustaa. Ympärillä oli penkkejä, pari siltaa ja kylttejä.

Vanhan Keuruun opaskyltti oli kuurainen, eikä siitä nähnyt juuri läpi.

Keuruun Vanha Kirkko ja sitä ympäröivä kivimuuri olivat saaneet myös kuurapeitteen.

Rantatiellä ja kaupunginkirjastolla tuli ihmisiä vastaan ja kaikilla oli paljon vaatetta päällään. Heidänkin askeleet narskuivat lumessa ja hengitys höyrysi. Autojen äänet kantautuivat kaupungilta. Palasin vielä rantaan, sillä halusin kulkea rauhassa omissa ajatuksissani.

Luistinrata oli aurattu järven poikki. Jälkiä näkyi, mutta ei yhtään luistelijaa. Tässä oli liukas kävellä.

Männyn oksa oli pudonnut ja jäätynyt. Se näyttää aika taiteelliselta.

Kävellessä tuli lämmin ja kasvot alkoivat tässä vaiheessa lenkkiä olla ainut paleleva kohta kehossani.

Katuvalot sekä jouluvalot valaisivat muuten hämärää maisemaa. Kaupat olivat auki, niissä oli valot ja ihmisiä liikkeellä. Kävellessäni näin ja kuulin paljon autoja ja ympärillä oli jonkin verran kävelijöitäkin. Haistoin bensan katkun eikä ilma tuntunut enää yhtä raikkaalta kuin kauempana keskustaa.

Palasin takaisin melko samaa reittiä, joten kuvaus tuli päätökseen keskustassa. Valot ja lumi näyttivät kauniilta.