Kolmiulotteinen työskentely - savityöt
Savitöiden parissa olen ollut lapsena melko paljon, sillä olin kuvataidekoulussa ennen kouluikää ja alaluokilla. Teimme tuolloin jonkun verran yksinkertaisia savitöitä. Tämän myötä olin innostunut savitöistä myös läpi peruskoulun ja lukion. Kuvataidekoulun jäätyä tein savitöitä ainoastaan koulun kuvataidetunneilla. Edellisen kerran olen tehnyt savitöitä lukiossa.
Aloitimme tunnin käymällä läpi taidekasvatuksen nelikenttää
Mietiskelimme ennen työskentelyä keskeisiä asioita savitöihin liittyen.
Itselleni uunin korkea lämpötila tuli uutena tietona. Toinen keskeisenä pitämäni oppimiskokemus liittyi eri tekniikoihin. Näistä olen käyttänyt kaikkia muita, paitsi dreijausta, mutta en osannut aiemmin nimetä tekniikoita. Mielestäni tekniikat olisi hyvä käydä kuvataiteen tunneilla läpi. Niiden tunnistaminen ainakin auttoi minua henkilökohtaisesti pohtimaan eri vaihtoehtoja toteuttaa savityö.
Ehdottomasti opettaisin oppilaille ennen savitöihin tarttumista juuri tarkkojen liitosten merkityksen. Tämän olen itse oppinut kantapään kautta erään työni irrottua liitoksistaan. Varsinaista uutta tässä ei siis minulle tullut, mutta ymmärrän tämän asian tärkeyden työn onnistumisen kannalta.
Ensimmäisenä varsinaisena työnä lähdin tekemään vähän nyrkkiäni suurempaa ''soitinta'' nipistelytekniikalla. Tarkoitus oli tehdä ontto asia, jonka sisälle laitetaan kiviä tai pieniä savesta muodostettuja kuulia äänen aikaansaamiseksi. Ymmärsin ensin, että tämän työn ei kuulunut esittää mitään, vaan sen annettaisiin ennemmänkin muodostua intuition ohjaamana. Työ olisikin saanut esittää esimerkiksi eläintä. Lähdin itse muodostamaan kappaletta katsoen mitä siitä valmistuu ja lopputulos toi mieleeni simpukan.
Jätin simpukan molempiin päihin pienet aukot, joista pudotin lopuksi sisälle noin vajaa kymmenen kappaletta herneen kokoisia, savesta muodostettuja kuulia. Lopuksi painelin aukot pienemmiksi, etteivät kuulat pääse ulos. Halusin kuitenkin jättää pienet reiät edelleen, että mahdollinen ääni kuuluisi kaikuen. Nyt jännittää, jäävätkö kuulat irralleen työn sisään ja saanko soittimestani lopulta ääntä kuuluviin. Raportoin siis myöhemmin onnistuiko työ vai olisiko jotain kuulunut tehdä toisin.
Tein simpukkaani vielä koristeeksi vähän aaltoja muistuttavaa kuviota. Tein kuviot ylemmässä kuvassakin näkyvässä teräväkärkisellä tikulla.
En asettanut tähän ensimmäiseen työhön juurikaan tavoitteita, vaan ajattelin ottaa sen suhteen vapaamman otteen. En siis tarkemmin osaa sanoa olenko tyytyväinen tai tyytymätön lopputulokseen.
Näen tämänkaltaisen työn hyvänä kuvataiteen opetuksessa oppilaiden iästä riippumatta. Työ voisi olla tässä tapauksessa myös esittävä. Nipistelytekniikka antoi hyvin vapaat kädet toteuttaa luovuutta oman mielen ja visioiden mukaan.
Varsinaisessa päätyössä oli valinnaisuutta. Itse halusin kokeilla kasvoja esittävää työtä. Lähdin muodostamaan sanomalehdistä tehdyn vahvikkeen päälle melko ohuesti kasvoja. Myöhemmin muotoilin nenän, suun, silmät ja lopuksi kulmakarvat. Ilme jäi melko levolliseksi silmien ollessa kiinni ja suupielien osoittaessa alas. Pidin tämän työn tekemistä mielenkiintoisena, sillä idea oli minulle aivan uusi. Tämä ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!
Olin melko tyytyväinen lopputulokseen, sillä arvioin työn melko haastavaksi toteuttaa. Tätä ideaa voisin tarjota varsinkin edistyneemmille oppilaille tulevaisuudessa kuvataiteen tunneilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti